9.8.2018

Herkkujen äärellä Vegåniassa

Vegaaniruokafestivaali Vegånia täytti Turun Vanhan Suurtorin elokuun ensimmäisen viikon lopulla, ja me vietimme mukavan päivän katuruokatorin vegeherkkuja maistellen. Sää oli sateinen, mutta pitkän kuivan hellejakson jälkeen siitä ei osannut olla harmissaan, vaikka välillä sai vettä niskaansa ja penkit olivat märkiä. Torilla näytti olevan hiukan vähemmän väkeä kuin viime vuonna, eivätkä jonot siis olleet onneksi yhtä pitkiä. Varmaankin, jos olisimme tulleet paikalle jo perjantaina helteellä ja auringonpaisteella, vastassa olisi ollut enemmän ruuhkaa.


Aloitimme festarikierroksemme Vegemin maistelulautasella, johon sisältyi chorizoa, bratwurstia ja seitan-kebabia sekä salaattia valkosipulimajoneesilla. Makkarat olivat ehkä hieman mauttomia - etenkin chorizolta olisimme toivoneet enemmän mausteisuutta. Kebab puolestaan maistuin vallan mainiolta. Annos oli kokonaisuutena ihan hyvä ja toimi mukavana alkupalana festarikierroksellemme. Seitan-kebabin olemmekin jo todenneet hyvin lämpimästi suositeltavaksi kaikille kebabin ystäville, mutta Vegemin makkaroita emme välttämättä suosittelisi ainakaan niille, jotka tykkäävät perinteisistä mausteisista chorizoista ja bratwursteista, vaikka bratwursti olikin ihan kelpoa.


Kun alkupalat oli nautittu, lähdimme metsästämään lisää makuelämyksiä. Tosi monella kojulla tuntui olevan tarjolla falafelia, joten ainakin niitä piti maistella. Valitsimme herkullisimman oloisen vaihtoehdon, Shams Falafelin annoksen, johon tuli falafelien lisäksi hummusta, maustettua riisiä ja salaattia. Totesimme Shamsin falafelit hyvin maukkaiksi mutta ehkä jopa turhankin rapeiksi - niitä oli vaikea pyydystää nitkuvalta pahvilautaselta, kun puuhaarukan piikit eivät päteneet pyörykän rapeaan kuoreen.


Seuraavaksi jaoimme sushi-lautasen Sushigalleria Len'sin kojulta. Boksissa oli viisi makia ja neljä nigiriä. Porukastamme vain Lilla Milla on varsinainen sushin ystävä, ja vaikka hän totesi vegaaniset vaihtoehdot oikein hyviksi, ne eivät olleet hänen mielestään aivan kalasushien veroisia. Varpuslintu, joka ei juuri koskaan syö sushia, oli puolestaan iloisesti yllättynyt Len'sin vegesusheista. Krotti ei ole koskaan pitänyt sushia järin houkuttelevana, eikä tämä annos varsinaisesti muuttanut hänen mieltään.


Vielä ennen jälkkäreitä päätimme maistaa hotdogia Kuoren ja Rootsin grillistä. Annoksessa oli kuitenkin runsaasti sitruunamehua, joten Varpuslintu siirtyi Rosterin kojulle maa-artisokka-annoksen äärelle. Lilla Milla ja Krotti eivät juurikaan pidä maa-artisokasta, joten Rosterin annos ei ollut heidän makuunsa, mutta Varpuslintu oli tyytyväinen. Seitan-hodari maistui Krotille ja Lilla Millalle oikein hyvin. Annosta ei kuitenkaan voinut juurikaan verrata perinteiseen nakkikioskitarjontaan, sillä se ei ollut edes käsinsyötävässä muodossa, eikä siten järin snägärihenkinen - täytteitä ei laitettu sämpylän väliin, vaan kasaksi avoimen leivän päälle. Molemmat kuitenkin totesivat, että seitan lisukkeineen toimi mainiosti hodarisämpylässä, ja he kyllä ostaisivat saman annoksen uudestaan vastaisuudessakin.



Jälkiruoaksi haettiin Crepe Stopilta suklaa-mansikkatäytteisiä lettuja sekä Café Ketulta vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Oheen tilattiin myös jäälatet Latte Cafén kärrystä. Kaikki jälkkärit todettiin aivan ensiluokkaisiksi ja suosittelukelpoisiksi juuri kenelle tahansa. Letut saati vohvelit eivät kaipaa kananmunaa tai maitoa onnistuakseen täydellisesti, soijakermasta saa aivan loistavan kermavaahdon, eikä tummaan suklaaseen tarvita ollenkaan maitoa. Erikoiskahveja voi tehdä kasvipohjaisista maidoista ihan yhtä hyvin kuin lehmänmaidostakin, ja soijalatte olikin meille kaikille jo hyvin tuttu konsepti


Lähdimme Vegåniasta hyvin syöneinä ja tyytyväisinä. Hiukan pohdimme kyllä sitä, miksi tänä vuonna ruokakojujen valikoima tuntui jotenkin niin suppealta viime vuoteen verrattuna. Seitania ja falafelia sai useammalta kojulta, mutta muita vaihtoehtoja tuntui olevan vähän. Lisäksi valikoimassa oli aika rajallisesti sellaista ns. aitoa katuruokaa, joka on helppo syödä käsin - suuri osa ruoasta edellytti istumaan alas, laskemaan lautasen tasaiselle alustalle ja käyttämään haarukkaa. Esimerkiksi viime vuonna loistaneet burgerit ja sänkkärit puuttuivat valikoimasta.

Suurempi ihmetyksen aiheemme oli kuitenkin samana päivänä Helsingissä pidetty VegeStreet-tapahtuma. Mitä järkeä on järjestää toinen samantyyppinen katuruokatapahtuma samaan aikaan niin lähellä? Johan se kävijäkuntaakin harmittaa, kun täytyy valita, kumpaan osallistuu - harva kuitenkaan ennättää molempiin, vaikka Vegånia onkin kaksipäiväinen.
 

Kokonaisuudessaan Vegånia-festarit jättivät tälläkin kertaa oikein positiivisen fiiliksen, ja oli mukavaa kuulla, että tapahtuma tulee taas ensi kesänä!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti