11.3.2018

Vegemessujen parhaat palat

Kuva: Sami Hakala

Kasvisruoka todellakin lienee juuri nyt se kirkkain ruokatrendi. Parin viikon takaisilla Vegemessuilla vieraili yli 8000 kävijää, ja tapahtuma noteerattiin valtakunnan ykkösmedioita myöten. Messujen tarjonta oli niin runsasta, ettei kaikkia yksityiskohtia saisi mitenkään järkevästi tuotua esille tässä blogissa, mutta esittelemme nyt oman kokemuksemme mukaan tapahtuman mainittavimmat, mielenkiintoisimmat ja innostavimmat tuttavuudet.

Blogiporukastamme vegemessuiluun osallistuivat Krotti, Lilla Milla, Varpuslintu ja Naakkuli. Vietimme pitkälti koko lauantaipäivän messuilla, pistäydyimme kaikilla maistiaisia tarjoavilla osastoilla ja kirjasimme muistiin kokemuksemme, jotta voisimme lopuksi todeta suosikkimme.

Kun kasvisruokailun suosiota pyritään laajentamaan sekasyöjien keskuudessa, erilaisilla lihankorvikkeilla eli lihatuotteita muistuttavilla kasvipohjaisilla proteiinivalmisteilla on varmasti suuri merkitys. Vegemessuilla pääsimme maistelemaan vanhojen tuttujen herkkujen lisäksi myös meille uusia tuotteita.


Näistä selkeästi paras oli Vöner-kebab. Sen maku oli maukas, pippurinen ja lihaisa. Koostumus oli murea, muttei kuitenkaan aivan sellainen kuin kebablihan, vaan oikeastaan samanlainen kuin seitanin yleensäkin. Totesimme, että tätä tuotetta kyllä ostaisimme ja voisimme erityisen lämpimästi suositella niille, joille lihakebabkin maistuu. Vegemessuilla jaetuista Vege Awards -palkinnoista Vöner sai parhaan uutuustuotteen tunnustuksen.

Vallan mainiota seitankebabia esitteli myös Vegem, jonka osastolla huomiomme kiinnittyi hyvän ruoan ohella ympäristöystävällisiin pakkausmateriaaleihin. Vegemin ruoat myös valmistetaan Suomessa pitkälti lähituottajien luomuraaka-aineista.


Kaslink ja Jalo Foods maistattivat uutta härkäpaputempeä ja Vegeström-punajuuritofua kaurakermakastikkeessa. Rakenteeltaan aika lailla perinteistä lindströminpihviä muistuttava ja mehevän punajuurinen Vegeström sai meiltä kaikilta ison yläpeukun, mutta tempe puolestaan jakoi mielipiteitä. Krotti ja Lilla Milla ihastuivat sen rapeuteen ja hienovaraiseen maukkauteen, mutta Naakkuli piti sitä suolattomana ja Varpuslintu tylsänä ja kuivakkana.


Food For Progressin nyhtöpossua muistuttava Oumph oli ilahduttava makuelämys. Nachojen päällä tarjoiltu, bbq-kastikkeella maustettu Pulled Oumph toimi oikein hyvin tacotäytteen roolissa ja maistui melkoisesti perinteiseltä bbq-possulta. Tätäkin tulemme varmasti ostamaan myöhemmin kotiin.

Tietysti myös vanha suosikkimme Verso Food oli esittelemässä uutuuksiaan. Härkis-pyörykät voisivat hyvinkin tehdä lihapullat tarpeettomiksi, vaikka niiden koostumus onkin hiukan tasahöttöisempi ja maku miedompi kuin tavallisissa eineslihapullissa. Härkis sai ansaitusti Vege Awardsissa parhaan kasviproteiinituotteen palkinnon.


Gold & Green myi viiden euron hintaan mukavan runsaita Nyhtis-annoksia, joista valitsimme maisteltavaksi Nyhtökaura Monday Oatballs -pyörykät sienikastikkeella ja juurespyreellä. Totesimme annoksen erinomaiseksi. Nyhtikselle ominainen jauhoisuus tuntui kyllä läpi hiukan, mutta kokonaisuus oli sen verran tasapainoinen, ettei tämä pikkuseikka pahemmin haitannut. Jos tykkäät Nyhtiksestä, tykkäät myös Nyhtis-pyöryköistä, mutta jos Nyhtiksen ominaismaku ja koostumus eivät innosta, tuskin pidät pyöryköistäkään.


Lihankorvikkeiden valmistajista erikoismaininnan ansaitsee Hoviruoka, jonka asenne erottuu joukosta. Siinä missä valtaosaan muista vastaavista kasvisruokafirmoista liittyy sellaisia mielikuvia kuten raikkaus, trendikkyys, nuorekkuus ja terveellisyys, niin Hoviruoka grillipihveineen ja Vihiksineen on jotain aivan muuta. Sen Vegemessu-osastostakin huokui rehti mättöruokameininki, jolla se voisi hyvinkin saavuttaa vanhan lihapiirakkaväestön suosion. Vihis maistuukin ihan perinteiseltä lihikseltä, ja einespihvivalikoimasta löytyy hampparisämpylöiden väliin laitettavaa moneen makuun. Vege Awardsin parhaan eineksen palkinto meni Vihikselle.

Jäätelöt ilahduttivat meitä erikoisesti - ja niin myös Vege Awardsin äänestäjiä, sillä ainoa tuplavoiton vienyt firma oli Kolmen Kaverin Jäätelö, joka pokkasi sekä parhaan brändin että parhaan vegejäätelön palkinnot. Kolmen Kaverin jätskikoju olikin yksi messujen mukavimmista osastoista. Pääsimme maistelemaan kahta kookospohjaista jäätelömakua. Kookos-lakristi-jäätelö oli kookoksisuudestaan huolimatta myös Lilla Millan mieleen, vaikka hän noin ylipäätään ei voi sietää kookosta. Useimmista lakritsijäätelöistä poiketen se ei myöskään ollut liian ätläkkää, sillä kookos taittoi mukavasti lakritsin makua. Suklaa-pähkinä-kinuski-jätskissä kookos sen sijaan puski ehkä hiukan liikaa esiin, mutta totesimme tämänkin maun siitä huolimatta tosi hyväksi.


Ingman tarjosi Choice-soijakermajätskejä, jotka maistuivat aivan samalta kuin mikä tahansa perinteinen kermajäätelöpuikko. Mansikkapuikon maku oli vähän esanssisen mansikkainen, mutta se nyt on mansikkajätskille hyvin tyypillistä. Vahva suositus perinteisten Eskimo-puikkojen ystäville!


Ben & Jerry's pitää myös mainita, sillä mantelipohjaiset jätskit olivat aivan omaa luokkaansa. Suklaajätski ei ehkä ollut niin kermaista kuin useimmat muut, vaan ennemminkin tummasuklaisen hedelmäistä ja mukavan raikasta, joten se voisi olla hyvä vaihtoehto, jos tykkää kaakaon mausta mutta kokee perinteisen suklaajätskin vähän turhan makeaksi ja tunkkaiseksi.


Jätskien lisäksi haluamme nostaa makeiden herkkujen puolelta esille myös suklaat. Tyypillisessä mielikuvassa vegaaninen suklaa on kuiva ja kova tummasuklaa, pähkinöillä ryyditetty allergikon painajainen tai eriskummallinen raakasuklaaviritys, jota tavallisen maitosuklaan ystävät eivät edes tunnistaisi suklaaksi. Vegemessuilta löytyi kuitenkin myös perinteisemmän makuisia vegesuklaita.

Karu Talu Šokolaad esitteli monenlaisia makeita herkkuja, joiden joukossa oli myös runsaasti suklaavaihtoehtoja. Valitsimme kaksi muhkeaa kimpaletta suklaata, mintun ja mansikan makuiset, ja voimme vakuuttaa, että niitä ei ainakaan kuivuus vaivannut. Ne olivat suorastaan suussasulavan pehmeitä ja kermaisia. Krotti tosin totesi mansikkasuklaan jopa liian paksuksi ja tahmeaksi omaan makuunsa. Varpuslintu puolestaan tuumi näitä ehkä parhaiksi suklaiksi ikinä.


Rainingon luomutila tarjosi myös suklaata, mutta kyseessä oli vähän erikoisempi kvinoa-raakasuklaa. Se oli maultaan täyteläisen hedelmäistä ja koostumukseltaan mukavan rapsakkaa, ei ollenkaan kuivaa tai kummallista.


PetriS Chocolate Roomin suklaita ostimme mukaan myöhemmin maisteltavaksi. Konvehdit olivatkin aivan ensiluokkaisen hyviä, makoisia ja täyteläisiä kuin perinteisetkin maitosuklaakonvehdit. PetriS:n konvehtivalikoimasta löytyy hauskoja ja mielenkiintoisia makuja mutta myös tuttuja ja turvallisia. Totesimme parhaaksi mauksi yhteistuumin vadelman, mutta myös chili ja sitruuna olivat hyviä. Valitettavasti saman firman suklaalevyt eivät olleet lainkaan yhtä hyviä kuin konvehdit - ne olivat aika kovia, kuivia, vähän turhan makeita eivätkä yhtä suklaisen makuisia. PetriS:n konvehteja kuitenkin suosittelemme.


Vegemessuilla tuli vastaan myös kaikenlaisia jänniä erikoisuuksia, kuten vegaanista kaviaaria. Omat variaationsa samasta ideasta esittelivät Euro-East ja Arvo Kokkonen. Vegaaniset mädit valmistetaan merilevästä. Molempien valmistajien tuotteet näyttivät aivan perinteisiltä mätivalmisteilta, ja Kokkosen Cavi-art-valikoimassa oli peräti kolmea värivaihtoehtoa, lohenpunaista, kaviaarinmustaa ja vaaleaa.

Euro-Eastin Vegan Cavi'ar maistui todella paljon lohenmädiltä. Se oli ehkä hiukan miedompaa ja vähemmän suolaista, ja ennen kaikkea siitä puuttui mädille tyypillinen sankka kalanhaju, joten maistelukokemus oli miellyttävä myös niille, jotka eivät suuremmin fanita mätiä. Lilla Milla tosin ei pitänyt Vegan Cavi'arista täsmälleen samasta syystä kuin ei lohenmädistäkään - purtaessa poksahteleva koostumus tuntui suussa epämiellyttävältä. Samasta syystä Varpuslintu tykkäsi, koska hän pitää aivan erityisesti mädin rakenteesta.


Messujen virallinen pääravintola Kaskis oli tietysti myös testattava. Kaskis on ehkä Turun arvostetuin ravintola, jota pidetään myös yhtenä Suomen parhaista. Maistoimme kaikkia tarjolla olleita ruokalajeja. Alkuruoaksi oli perunarieskaa seitan- ja selleritäytteellä, pääruoaksi linssiragout'a marinoidulla tofulla ja härkäpapufalafelilla ja jälkkäriksi kauralastua karviais-kaakaotäytteellä. Alku- ja pääruoka-annokset yksinään maksoivat kumpikin 14 euroa, jälkiruoka kympin, mutta yhteensä koko satsin hinta oli messupäivän lopulla tarjouksessa enää 24 euroa.


Kaskiksen ruoka herätti mielipiteitä. Lilla Milla ja Krotti pääosin tykkäsivät, mutta Varpuslintu oli pettynyt niin makumaailmaan kuin hintalaatusuhteeseenkin. (Naakkuli oli tässä vaiheessa jo poistunut keskuudestamme.) Rieska sai enimmäkseen kiitoksia muilta osin, mutta itse seitanin mausta oli paha sanoa mitään, koska se oli hyvin mietoa ja sitä oli suhteellisen vähän. Krotin ja Lilla Millan mielestä selleri kaikissa kolmessa olomuodossaan maistuin erinomaiselta, vaikka yleensä he eivät selleristä pidäkään. Ragout'n koimme ihan ravitsevaksi ja kohtuullisen hyväksi setiksi, mutta päällimmäinen fiilis annoskokonaisuudesta oli kuitenkin aika hämmentynyt. Sanoja "mummola" ja "comfort food" sekä "koulun ruokala" tuli käytettyä, eikä annoksen ulkonäkö saanut pahemmin kehuja. Jälkiruokaa sen sijaan kiittelivät kaikki.

Vegemessuilta ei tietenkään lähdetty kotiin tyhjin käsin. Ostimme mukaan Hamppufarmi-snackseja, VegeSun -herneproteiinirouhetta ja -soijapapuhiutaleita, Jokaiselle-aterioita, Vöner-kebabia, Yi-Pin Soya -tofua ja PetriS-suklaata.


Ei kommentteja

Lähetä kommentti