18.1.2018

Seitan is great!



Vehnägluteenista ja kikhernejauhoista koostuva seitan on lihaa muistuttavien kasviproteiinivalmisteiden klassikko. Päätimme kokeilla seitankebabin valmistamista itse, sillä valtaosa porukastamme ei ollut koskaan aiemmin maistanut kotitekoista seitania. Kaupanvalmiit olivat sentään kaikille tuttuja. Seitankebabin kokeiluun osallistui ydinkolmikon lisäksi myös toveri Naakkuli.

Seitaninvalmistusnakin sai vastuulleen Lilla Milla, joka oli aiemminkin kokeillut sitä ja parin epäonnistumisen jälkeen myös onnistunut. Tällä kertaa seitan syntyi Dinan keittiön reseptin pohjalta, mutta vettä ja mausteita meni vähän reilummalla kädellä soveltaen.

Seitanin lisäksi päätimme tehdä itse tomaattisen kebabkastikkeen, jonka mukailimme Mättömestarin reseptistä. Valmistimme myös yrttiöljyä, jota olemme suosineet edellisissäkin mättöruokakokeiluissamme. Kolmannen kastikkeen ostimme valmiina - nimittäin Korv-Görans Valkosipulikastike on itse asiassa vegaanista.


Seitankebab pääsi kokeiluun niin perinteisen pitaleivän täytteenä kuin uuniranskistenkin kanssa. Kastikkeiden lisäksi meillä oli täytevaihtoehtoina kurkkua, jääsalaattia, paprikaa ja tomaattia. Näistä kaikki saivat koottua itselleen mieluisen kokonaisuuden maisteltavaksi. Ei sitten muuta kuin herkuttelemaan!


Mielipiteemme ruoasta olivat aika yhteneväisiä. Kaikkien mielestä seitan oli herkullista. Itse tehty tuntui jotenkin mausteisemmalta ja vähemmän rakaa-aineidensa makuiselta kuin aiemmin kohtaamamme valmisversiot. Tuoksu oli hiukan kummallinen, mutta maku kuitenkin juuri sellainen kuin kebabissa kuuluukin. Koostumus muistutti myös erehdyttävästi kebablihaa.

Korv-Göransin kastikkeesta tykkäsivät myös kaikki. Olimme hiukan yllättyneitä siitä, että kaupan valmiskastikehyllystä löytyy tällainen tosi hyvä tuote, joka ei sisällä eläinperäisiä raaka-aineita, mutta pullon kyljessä ei kuitenkaan lue missään kohtaa tuotteen olevan vegaaninen - vaikka nykymuodin mukaan jopa säilykekurkkupurkkeihin on lisätty merkintä vegaanisuudesta.


Suosittelisimmeko seitankebabia paatuneille lihansyöjille? Kyllä vain! Kannustamme ainakin kokeilemaan. Asianmukaisesti maustettuna seitan maistuu milteipä kebablihalta, eikä koostumuksessa huomaa eroa. Rohkenemme väittää, että seitankebab on joka tapauksessa ainakin parempi elämys kuin keskinkertainen lihakebab, joten jos hyppy tuntemattomaan ei huolestuta kebulaa valitessa, kannattaa vaikka seuraavaksi kokeilla seitania. 

4.1.2018

Vegaanista jouluruokaa


Jouluna syödään perinteisesti possua, kalkkunaa, poroa, juustoa, suklaata ja vaikka mitä. Miltä maistuisi joulu ilman eläinperäisiä raaka-aineita? Kokoonnuimme illanviettoon maistelemaan vegaanisia jouluruokia. Mukana herkkuja testaamassa oli koko porukka Naakkulia ja Lissukkaa myöten, joskin toveri Varpuslintu maisteli vasta jälkeenpäin tähteitä, sillä hän ei päässyt paikalle.

Stockmann Herkusta sai valmiina vegaanisia joululaatikoita, joten hankimme sieltä peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot pikkujoulupöytäämme. Tofurky Oven Roasted Deli Slices hoiti sekä kinkun että kalkkunan virkaa. Teimme myös savupunajuurisalaattia Vegaanimättöä-kirjan mukasavuporon reseptillä, ja lisäksi hankimme pääruokakattaukseen tietysti rosollia.

Pääruoat

Ensivaikutelma laatikoista ei vakuuttanut. Ne näyttivät valjuilta ja lanttulaatikon tuoksukin oli vetinen. Maistelu ei juurikaan parantanut vaikutelmaa, päinvastoin. Peruna- ja lanttulaatikko tuomittiin lähes yksimielisesti pahanmakuisiksi. Ainoastaan Varpuslintu piti niistä, eikä huomannut vikaa ulkonäössä saati maussa, mutta hän onkin outo – hänen suosikkilaatikkonsa ovat muutenkin imeltämättömiä eineksiä.

Muiden mielestä laatikoiden maku oli kaukana perinteisestä, makeasta ja kermaisesta. Perunalaatikon kohdalla voidaan ehkä todeta, ettei se ilmeisesti ollut imellettyä, eikä sen siksi kuulunutkaan olla makeaa, mutta epämiellyttävää sivumakua ei selitä mikään. Lanttulaatikko taas oli toisaalta vetistä ja mautonta, toisaalta vähän saippuaisen makuista. Porkkanalaatikko, jota oli hankittu vain vähän – koska kukaan muu kuin Lissukka ei ennakkotietojen mukaan oikein pidä porkkanalaatikosta – osoittautui laatikoista ylivoimaisesti parhaaksi.

Savupunajuurisalaatti

Tofurky-leikkelettä arvioimme niin ikään ensin haistelemalla, mutta elämys oli aika epämukava. Odööri muistutti lähinnä huonolaatuista kissanruokaa. Onneksi leikkeleen maku ja suutuntuma olivat huomattavan paljon paremmat. Laatikoiden rinnalla leikkele oli suorastaan erinomaista ja toimisi varmasti leivän päällä vielä paremmin. Ei sitä nyt kinkuksi tai kalkkunaksi erehtyisi luulemaan, vaikka samoja vivahteita sen miedon suolaisessa maussa olikin. Hyvää se oli joka tapauksessa.

Punajuurisalaatista ja erityisesti sitä varten tekemästämme karpalo-piparjuurivinaigretestä pidimme paljon, mutta varsinkin Lilla Milla ja Varpuslintu arvioivat punajuurten marinoinnissa käytetyn nestesavun maun liian tymäkäksi. Varsinainen vegetaristimme Naakkuli totesi salaatin kaipaavan vuohenjuustoa. Tietenkään savupunajuurta ei hyvällä tahdollakaan voisi luulla savuporoksi, mutta aivan omana juttunaan se toimii kyllä hyvin.

Jälkiruoat

Jälkkäripöytään hankimme ja teimme erilaisia vegaanisia juustoja, joulutorttuja, chilisuklaatryffeleitä ja suolakeksejä. Lisäksi kattaukseen kuului hedelmiä, omatekoista punaherukka-chilihilloa ja suppilovahverohilloketta juustojen kanssa nautittavaksi sekä tietenkin glögiä.

Cheddarin virkaan valitsimme Sheese Cheddar Style With Caramelised Red Onion -valmisteen ja mozzarellaksi Verys Chicca Classican. Valmistimme mantelifetaa Kamomillan konditorian ohjeen mukaan – tosin paistoimme sitä lyhyemmän aikaa, emmekä käyttäneet tehosekoitinta vaan sauvasekoitinta massan vetämiseen tasaiseksi. Lisäksi teimme Kamomillan konditorian persiljalevitteen reseptiä mukaillen ruohosipulituorejuustoa.

Mantelifeta näytti paistetulta perunamuusilta ja haisi melko epämiellyttävältä. Koostumuksensa puolesta se muistutti fetaa paljonkin. Maku oli Lilla Millan, Krotin ja Naakkulin mielestä hyvä, mieto ja hiukan sienimäinen. Lissukka ja Varpuslintu ovat allergisia mantelille, emmekä ole aivan niin omistautuneita, että uhraisimme testaajien henkiä.

Mantelifeta

Haisevien ruokien teemaa jatkoi myös Sheese Cheddar. Sanoja "kammottava", "tyrmäävä" ja "vuosisadan sukkahiki" käytettiin. Myös maku jakoi mielipiteitä. Krotti, Naakkuli ja Lissukka pitivät siitä. Lilla Milla ei pitänyt mutta myönsi, ettei yleensäkään tykkää niin sanotuista sukkahikijuustoista. Varpuslinnun mielestä maku oli ensimmäisen suupalan jälkeen yksinkertaisesti "täysin selittämätön" - eikä hän ollut varma, haluaisiko edes maistaa toista palaa.

Chicca-mozzarellan tiesimme olevan hyvää jo entuudestaan, ja nyt totesimme sen olevan parasta vegemozzarellaa, mitä olemme kuunaan maistaneet. Vähän mautonta Chicca toki on, mutta samalla tavalla kuin mozzarella muutenkin – siis hyvin miedon makuista – ja koostumukseltaan hiukan tavallista mozzarellaa pehmeämpää. Kaiken kaikkiaan Chicca toimii kyllä oikein hyvin mozzarellan roolissa, joten suosittelemme kokeilemaan.

Cashewtuorejuusto oli Chiccan ohella pelkästään positiivinen kokemus. Totesimme sen olevan aavistuksen verran liian sitruunaista mutta muuten kerrassaan erinomaista. Tuorejuusto toimi ainakin suolakeksien päällä mainiosti, ja varmasti se kävisi yhtä lailla levitteenä leivällä. Suosittelemme!

Sheese Cheddar Style With Caramelised Red Onion, mantelifeta, cashewtuorejuusto ja Verys Chicca Classica

Chilisuklaatryffelit valmistimme Lumon reseptin mukaan, mutta korvasimme kuohukerman kaurakermalla (Planti) ja voin vegaanisella margariinilla. Lopputuloksesta tykkäsivät kaikki. Eroa aiemmin kokeilemiimme, alkuperäisen ohjeen mukaan tehtyihin ei-vegaanisiin tryffeleihin ei pystynyt havaitsemaan. Maku oli tietysti voimakkaan tummasuklainen ja hiukan tulinenkin, joten maitosuklaan ystäville nämä eivät ehkä olisi ykkösvalinta, mutta jos pitää muutenkin vähän vahvemmista suklaista, kannattaa testata tätä ohjetta.

Kaupoista löytyy pakasteena useampiakin vegaanisia taikinavaihtoehtoja joulutorttujen tekoon, kuten Myllyn Paras Torttutaikina, jonka valitsimme tällä kertaa. Perinteisesti tortut on kuitenkin tapana voidella kananmunalla, jotta pinnasta tulisi kauniin kullanruskea. No, jätimme voitelun tekemättä, mutta pinta ruskistui silti ihan nätisti, eikä ohuen kananmunakerroksen puuttuminen vaikuta makuun mitenkään. Kaupanvalmiista taikinalevyistä tehdyt joulutortut ovatkin siis tosi helppo vegaaninen jouluherkku.


Tässä jouluruokakokonaisuudessa oli paljon hyviä tuotteita mutta myös pettymyksiä ja suoranaisia järkytyksiä. Maut myös jakoivat jyrkästi mielipiteitä. Vegaaninen joulupöytä vaikuttaa meistä ihan toimivalta mahdollisuudelta, mutta etenkin testaamiemme laatikoiden kohdalla jäi toivomisen varaa. Suosittelemme kokeilemaan ainakin kehumiamme ruokia, mutta kannattaa huomioida hajuvaroitukset. Emme lupaile, etteikö eroa perinteisiin joulupöydän herkkuihin huomaisi, mutta eihän se välttämättä ole huono asia.

On myös sanottava, etteivät nämä testaamamme ruoat ole tietenkään ainoat vaihtoehdot vegaaniseen joulupöytään. Moni ruoka on paljon parempaa itse valmistettuna, ja valmistuotteita voi myös näppärästi tuunata. Esimerkiksi Stockmannin lanttulaatikko muuttui kerrassaan kelvolliseksi, kun siihen jälkeenpäin lisättiin siirappia, kaurakermaa, margariinia, korppujauhoja sekä suolaa ja se laitettiin vielä vähäksi aikaa uuniin tekeytymään. Tämän käsittelyn jälkeen laatikontähteet maittoivat!